fanfanfalcon

Joskus aiemmin kirjoitinkin blogissa, että Friidu olisi tapaturmaisesti loukannut itseään… Tieto osoittautui virheelliseksi..mikä on tässä valossa varsin harmillinen juttu. Tilanne on nyt se, että Friidu sairastaa tällä hetkellä varsin vakavasti infektiosairauksia johtuen punkin puremasta. Nyt enään toivon, että kun tuo rakas pikku-Friidu jäisi edes henkiin… Ei väliä vaikka pentuhaaveet ja harrastusajatukset lentäisivät romukoppaan, kunhan meidän hempukka sulostuttaisi elämäämme hurmaavalla persoonallaan jatkossakin.

Vietimme viikonloppua Tukholmassa näyttelyiden merkeissä ja menestys oli koko seurueellamme ikimuistoisen upeaa!

Helsingin Voittaja näyttelyn jälkeen aloin houkutella kennel Mäkiharjun Sari Harjua ja muutamaa kyseisen kennelin kasvattia omistajineen mukaan Tukholmaan WW-08 näyttelyyn. Meidän mukaamme matkaan lähti Sari ja koirat MH Fan-Fan Falcon “Rasmus”, MH Spirit Of Sky “Siiri”, MH X-tra Enni “Enni”sekä MH Zukulaku “Pipsa” joka oppi reissulla tottelemaan sujuvasti häntä erinomaisesti kuvaavaa nimeä Hupakko… Onnenamuletin virkaa hoiti 2kk ikäinen Matias poikamme ja eipä sitä virkaa voisi paremmin hoitaa.

 Tavoitteenamme oli “että jos nyt edes kerran pääsisimme kasvattajaryhmän esittämään…” koska ryhmässämmehän ei ollut yhtään särkymävaraa, vain 4 koiraa. Henkilökohtaisesti en odottanut Rasmukselta isompia reissulta ja ajattelinkin, että jos Excellent tulee niin tyytyväisiä ollaan. No pääsimmehän me kasvattajaryhmän esittämään…ja joka päivä. Voitimme sen myös joka päivä!!!

Perjantaina oli tollereiden erkkari ja tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen. Näyttelyt olivat Almare Stäketin poolokentällä upeassa aurinkoisessa säässä jonka saikin tuntea ihossaan ihan loppu viikonlopun ajan Rasmus esiintyi edukseen ja ilokseni tuomari palkitsi excellentillä! Luokkasijoitusta ei kuitenkaan tullut upeiden koirien joukossa. Myös kaikki narttumme saivat excellentit ja Siirille tuli avoimessa luokassa toinen sija. Enni räjäytti pankin! Tuli excellent/1, sert, pn1, ROP, ROP-vet!!! Ja kasvattajaryhmämme voitti luokan.

Seuraavana päivänä näyttelyt olivat jälleen samassa paikassa, mutta järjestäjänä nyt SSRK ja mukana huomattavasti enemmän eri rotuja ja näin ollen myös ihmisiä riitti. Jälleen sää suosi vaikka säätiedotus yrittikin tyrkyttää vesisadetta. Tuomari Douglas Johnson saapui USAsta ja meillä ei ollut pienintäkään aavistusta millainen tyyppi häntä miellyttää… Jälleen Rasmus sai excellentin ja tällä kertaa sijoittui myös luokassaan kolmanneksi! Nartut jälleen nappasi excellentit myös ja Pipsa avoimessa myös kolmanneksi. Enni jälleen ROP-veteraani ja kasvattajaluokka myös Mäkiharjulle. Päivän ROP oli Friidun sisko Tessie Lauantaina oli myös “iso kehä” jossa ei tollerit ollut huudossa… Päivä oli jälleen uskomattoman onnistunut ja poistuimmekin hotellille väsyneinä ja erittäin onnellisina. Kovasti taisimme olla myös siinä uskossa, että tässähän se nyt sitten meidän menestys olikin, kun kaksi päivää on ollut pelkkää myötätuulta…mutta miten väärässä sitä oltiinkaan…

Sunnuntaina kello herätti jo viideltä, että olemme hyvissä ajoin Mässanilla välttääksemme muka pahimman ruuhkan… Tällä taktiikalla osuimme pahimpaan ruuhkaan Pysäköinti oli epäonnistuneesti järjestetty ja moneskohan lie oli se keltaliivinen joka osasi kertoa mihin matkailuautot saa parkkiin eikä ajeluttanut ympäri aluetta… taisi siinä kiristyä hermot kerran jos parikin ja silloin käy kieli terävämmäksi ja tulilinjalle joutuu luonnollisesti läheiset.. ja varmaan olisi joutunut muutama keltaliivinenkin jos sitä osaisi olla yhtä teräväkielinen sujuvasti på svenska Halli oli kuitenkin tilava ja kehän laidallekkin päästiin sujuvammin kuin messarissa koskaan. Hienoa oli myös kookas kehä! Mässanin ovella seuraamme liittyivät Jäälin asukit Anna & Harri Jonathan “Roni” tollerin kanssa!! Mukavaa

Tuomarina oli belgialainen Jos De Cuyper jonka “tolleri mausta” olimme kuulleet huhuja euroopasta ja niiden perusteella Rasmus ei ollut lainkaan sellaista tyyppiä. Ja kun avoimen kehä eteni ja tuomari antoi very good kookkammille koirille, niin olin jo absoluuttisen varma tuloksesta. Rasmus esiintyi mielestäni kasvattajansa handlaamana todella upeasti ja sitä oli suuri ilo katsella. Se oli minun silmääni todella kaunis ja liikkui mukavasti ja energisesti mutta kuitenkin asiallisen hillitysti. Siitä huolimatta olin haljeta onnesta nähdessäni kehätoimitsijan ojentaessa excellent nauhaa. Ja siitä ne juhlat vasta alkoi… Rasmus voitti avoimen luokan Jäälin oman pojan Ronin hätistellessä Rasmusta sijalla kaksi! Onnea Harri & Anna!!!!! Serti kehään tuli monta upeaa koiraa valiourosta lukuunottamatta mutta silti tuomari edelleen palkitsi Raipen. CACIB kehässä vastaan asettuikin multivoittaja Siphra`s Fire At Kitimat “Allan” joka silminähtävästi oli hurmannut tuomarin valioluokassa joten enpä olisi ihan heti uskonut Rasmuksen kehää voittavan vaikka varmasti joka solulla sitä kovasti luonnollisesti toivoinkin… Sen kehän jälkeen tulikin itku, kun ymmärsi oman koiransa ,jonka kanssa näyttelyitä on tahkottu vailla suurempia meriittejä, omaavan nyt titteleistä meille suurimman mitä ei ikimaailmassa olisi oikeasti uskaltanut edes kuvitella saavansa. Se oli Maailman Voittaja -08!! Minun pikku Rapu… Ja sertin myötä Rasmus myös valioitui Ruotsin näyttelymuotovalioksi SU(U)CH!!! Ja nauroin aiemmin keväällä, kun tuskailin viimeisen sertin saamisen mahdottomuutta Bodenin näyttelyn jälkeen kun Eeva Rautala sijoitti jonnekkin jota en edes tähän hätään muista ja Sari sanoi, että jospa se viimeinen tulee sitten vöörld vinneristä… Mutta nyt voisin kädestä pitäen kiitellä ja kukkia ojentaa Eeva Rautalalle, että ei katsonut Rasmuksen olevan moisen arvoinen sillä oli miljoona kertaa upeampaa saada se serti WW kehässä!

Kehät jatkuivat ja meidän piti Sarin kanssa yrittää palata maan pinnalle, koska kolme narttua odotti vuoroaan. Menestys senkun jatkui… Siiri voitti avoimen luokan Hupakon hullutellessa toiseksi! Siiri voitti sertin Hupakon napatessa vara-sertin! Enni oli VSP-veteraani ja sai itselleen veteraani maailman voittaja tittelin!! Cajo nappasi ROP-veteraani palkinnon. Onnea Katja & Cajo! Ja Cacib sekä WW-08 titteli meni Friidun kauniille mummolle Lauvstuas Zamatha Foxille joka onkin yksi minun TOP-tollereistani! Siiri juoksi upeasti vara-cacibin itselleen ja tuomari oli hurmaantunut Mäkiharjun kasvatteihin sekä Lauvstuas tuntui myös uppoavan kuin veitsi sulaan voihin… Tessie ja Zamanthan poika Star olivat juniorivoittajat ja molemmat Lauvstualta ja todella upeita yksilöitä! Kasvattajaryhmämme voitti jälleen.

Iltapäivällä pääsimme isoon kehään ja ylläri ylläri tollereita ei jälleen palkintosijoilla siellä näkynyt, mutta on jo sinänsä hieno kokemus ja kunnia päästä moisessa näyttelyssä edes käymään finaalikehässä.

Päivä oli varmasti meille kaikille ikimuistoinen ja tunnepitoinen. Iloomme yhtyi vilpittömästi lukuisat ruotsalaiset ja norjalaiset tolleristit sekä muutama suomalainenkin. Kiitos kaikille onnittelijoille ja niille jotka jakoivat ilon kanssamme. Kiitos Annalle ja Harrille seurasta ja suuresta avusta handlaamisesta ja Harri aloittikin uransa lupaavasti WW-kehässä Kiitos Pia ja Reeta avusta ja Pia handlas hienosti Pipsalle menestystä! Luulen, että moista päivää ja viikonloppua ei taida ihan heti kohdalle osua, mutta kyllä tässä on ainakin meidän perheelle pitkäksi aikaa menestystä Kaiken tämän ilon joukossa kuitenkin suretti, että en saanut Friidua kehään doping varoajan vuoksi…mutta Friidun sisko hoiti potin kotiin joten iloitsemme siitä! Ja jälleen kaunein kiitos Sari & Ilpo Harjulle tästä kauniista ja kaikin tavoin upeasta koirasta! Minulle henkilökohtaisesti Rasmus on aina ollut jotain suurta ja tärkeää ilman kyseisiä meriittejäkin ja uskon edelleen sen olevan se minun “once in a lifetime”-tolleri. Kiitos Sarille hienosta handlaamisesta ja on ilo katsoa kun omaa koiraa esitetään ammattitaitoisesti tuoden esille vain ne parhaat puolet. Kiitos Ilpolle tiiviistä taustatuesta Ainolantieltä!!! Kyllä me ne juhlat vielä pidetään näille kahdelle WW-tittelille ja yhdelle PN2:lle ja sen mokoman Voittaja-07 on myös juhlimatta…. sekä WW kasvattajaryhmälle myös! Tämä viikonloppu oli Mäkiharjun ja Lauvstuan juhlaa! Onnea Sari & Ilpo hienosta kasvatustyöstä! Congratulations Anne-Lise & Eivind! You are great breeders!

Tässä Rasmuksen arvostelu:

7 years. Exc type. deep red color. Exc head. Dark eye. Good earset. Beautiful neck. Good topline straight and strong. Typical tollarang(????) . Nice expression. Straight topline. Good angulations. Nice feet. Good ribbing. Nice and very happy mover.

Eipä ole tulluna päiviteltyä sivuja… Ei mitään maata mullistavia uutisia meille kuulukaan. Silkkaa epäonnea vain.

Jos aloittaisimme meidän positiivisimmasta tapauksesta Rasmuksesta… Rasmus jäi tänään kesälomalle agilitystä ja palaa jälleen reenin pariin kunhan Mirka on saanut viettää ansaitun kesälomansa rauhassa ja palaileepi akut täynnä takaisin Näyttelyitä ei ole ollut ja eipä ole WW-08 lukuun ottamatta tulossakaan. Toller Showssa Raipe voisi käydä pyörähtämässä monen vuoden tauon jälkeen… Viime vuonnakin oli mokoma Ruotsin specialenin kanssa samaan aikaan ja kyllähän se länsinaapurien versio kiinnostavuudessaan voiton vie. Toller Showssa Rasmus käy mahdollisesti viimeisen kerran avo koirana kehässä… syyskuussa kutsuu jo veteraaniluokka. Vaakkua on muutamaan kertaan kuljeteltu ja dummylla varustettuja hakureenejäkin on muistin virkistykseksi tehty…mutta enemmänkin saisi tehdä ja tunnustan että tuo reilu 50cm pitkä ihmisenalku osaltaan jarruttaa kyseisten harjoitusten spontaania syntymistä ja minä kun en ole niitä suunnitelmallisimpia ihmisiä

Ikävääkin asiaa kuuluu Rasmukselle.. tai no ikävää ja ikävää…riippuu näkökannasta Yllätys yllätys, löysin koirastani patin! Minulla kun on taipumusta löytää olemattomin vika koiristani ja kiireen vilkkaa kiikuttaa lääkärille… Luottolääkärimme Kekkosen Raimo diagnosoi patin kuitenkin vaarattomaksi rasvapatiksi joka on parin poikittaisen lihaksen alla (tai jotenkin noin se meni.. ;)  ). Yleensä koirat tuodaan kun patti nyrkin kokoinen ja haittaa liikkumista. Hoidoksi patti voi vaatia operoinnin. Ja nyt seuraillaan millä tahdilla patti kasvaa jos on kasvaakseen ja operoidaan jos tarpeen. Kipeä ei ole eikä taida Raipe itse tietää edes moista omaavansa.

Sitten Remu… Virtsanpidätys lääke aloitettiin ja muutaman viikon tuntui hoito hyvin toimivalta… ja toimiihan se siihen sulkijalihakseen kyllä. Mutta… Remu juo niin runsaasti, että ongelma on vain muuttanut muotoaan. Entisten tippajonojen sijaan meiltä voi löytyä kokonaisia lammikoita jopa 2h lenkityksen jälkeen eikä yöllä muistu mieleen pyytää ulos. Remuhan on aina ollut stressiin taipuvainen ja muutenkin luonneominaisuuksissa on toivomisen varaa joten seuraavaksi kokeilemme mielialalääkitystä ajatuksella, että stressitaso laskisi ja juominen vähentyisi ja sitä kautta pissaongelma.. Verikokeita herrasta on otettu  jo riittämiin. Nyt Remu kuitenkin on maalla lomailemassa ja kunhan kaupunkiin palaa, niin katsellaan sitten nuo asiat uudelleen.

 Suurin ja surullisin epäonni onkin ollut pienen rinsessan kanssa jota on trauman vuoksi hoidettu ja nyt parhaamme mukaan yritämme saada Friidun kuntoon. Friidu ei näin ollen debytoi WW-08 näyttelyissä eikä Oulussa myöskään. Näyttelyt saavat nyt odottaa ja  juuri nyt myös noutohommat ja kaikki muu.

Reilun kaupan toimintaa tuolla WW-08… Eivät palauta näyttelymaksuja vaikka koira sairastuu… Ja kun sinne jää kolmen näyttelyn maksut jotka ei todella olleet halpoja, niin hivenen tympii. Pääsinpä valittamaan ;) 

Tässä on aika kulunut siivillä niin , että ei ole päivittämään ehtinyt blogia.. Suurin meidän perhettä koskeva uutinen lienee poika vauvamme syntymä 27.4. Kokemus olisi voinut olla varmasti helpompi kaikin tavoin, mutta lopulta kaikki on kuitenkin kääntynyt parhain päin ja yhteiselokin alkaa hiljalleen löytää uomansa Koirat ottivat uuden “isäntänsä” vastaan hyvinkin innokkaasti ja etenkin Rasmuksen mielestä vauva oli ihan hyyyperihana!!! Rasmus pari päivää onnesta silmät pyöreänä seurasi vauvaa varsin tarkkaan ja toimi kätevänä itkuhälyttimenä, kun häntä niin huoletti jos vauvasta jokin ääni pääsi.. Friidu suhtautui kaikkein luontevimmin pieneen tulokkaaseen ja tykkää olla läsnä vauvan hoidoissa

Kaiken muun keskellä Friidu päätti aloittaa ensimmäiset juoksunsakin… ei toki olisi haitannut vaikka se olisikin alkanut vasta muutaman viikon päästä….kun olisihan tässä ollut riittämiin uutta muutamiksi viikoiksi

Remun terveystilanne ei ole mieltä päässyt piristämään… Remulla kun on ollut jonkin aikaa pientä inkontinessivaivaa ja hiljattain sillä tyhjeni unissaan koko rakko sänkyyn eli vaikuttaisi, että tämä ongelma ei ole ainakaan paranemaan päin. Jälleen olemme saaneet käydä eläinlääkärillä ja labran jälkeen aloittelemme pidätyslääkkeitä Remun iloksi, kun niistä tuskin tuo pilleristi pahastuu…mikäs sen mukavampaa kuin saada jälleen jotain enemmän kuin muut ;) Surullista on kuitenkin seurata tuota alati vanhenevaa ystävää… joka vaikuttaisi olevan vuosia ja vuosia vanhempi kuin Rasmus vaikka todellinen ikäero heillä on vain puoli vuotta. Rasmus on elämänsä kunnossa. Viikonloppuna Rasmus starttaa ensimmäisissä virallisissa agilitykilpailuissa Oulussa ja Mirka urakoi Rasmuksen kanssa neljä luokkaa viikonlopun aikana ja Rosan startit siihen lisäksi. Me lähdemme pikku-Matiaksen kanssa kannustamaan kentän reunalle.

Rasmus kävi myös Vaasan näyttelyissä 26.4 ollen siellä PU2 ja näytti myös Va-Cabibin saaneen. Onnea Raipelle! Ja jälleen KIITOS Mirkalle sekä näistä näyttelyreissuista että myös agilityharjoituksista!!!

Viime viikot ovat olleet varsin “tolleripainotteisia”. Friidu ja Matti ovat käyneet Fiksu Pentu-kurssilla ja hienosti on mennyt.  Friidu on oikein innokas oppilas ja yhteistyö Matin kanssakin näyttää mieluisalta “Opinnot” etenevät hieman ripeämmällä tahdilla kuin “peruskoirakerhojen” järjestämillä kursseilla ja tähän varmasti yksi suuri syy onkin ryhmän mukavan pieni koko.

Viikonloppuna minä ja Friidu lähdimme tervehtimään Friden sukulaistyttöä Kemiin Annan ja Odinin kanssa. Odin ei tällä kertaa päässyt mukaan tyttöjen riehakkaaseen menoon, kun toinen on vielä niin kovin pieni, mutta sitäkin tomerampi Vierailimme Maaritin  http://personal.inet.fi/koti/maarit/  uudessa kodissa. Maarit toi joulukuussa Tanskasta Shaggy Toller`s Keehnu Dancing Zulu “Zuri” nimisen tolleri tytön jolla on rodun omaisesti “virtaa kinttaassa” ja paljon omia ajatuksia millä on mukava silloin tällöin Maaritia ilahduttaa Nyt olikin jo aika käydä kurkkaamassa millainen söpöläinen siellä onkaan. Anna saikin muutaman edustavan kuvankin napattua vaikka suoranaista tuskaahan se on koettaa saada muutamakaan otos tuollaisesta kakaralaumasta niin, että kaikki kolme (tai edes kaksi..) katsoisi sen muutaman sekunnin samaan suuntaan tai pitäisi edes rintamasuuntansa samana…mutta kun ei, niin ei… Kiitos Maarit mahdollisuudesta häiritä lauantaiaamuanne ja Annalle kovasti kiitoksia mukavasta seurasta ja turvallisesta kyydityksestä! Eiköhän me vielä joskus uusita tämä reissu kunhan se Odin saa sen verran kokoa, että saa neidit ojennukseen

Sunnuntaina sivistinkin itseäni Valkeakoskella kasvattajapäivillä.  Siellä olikin runsas osallistujakunta ja tauoilla parkkipaikalla vilisi punaturkkejakin Kokonaisuudessaan päivät olivat antoisat ja mukava fiilis jäi. Toivottavasti myös jatkossa on mahdollisuus osallistua. Raskas reissu se kuitenkin oli, kun Oulusta automme starttas sunnuntaina 2.00 ja takaisin kotipihassa maanantaina klo 2.00 ja edelleen olin sitä mieltä, että kannatti Ja oli meillä mahdottoman reipas kuski :) Hyvä Matti!!! Meidän vastuulle jäikin Harjun rouvan kanssa tuo rupattelu osio (mikä ei sinänsä niin vaativa osio meille ollut..)  josta rva Harju huolehti ansiokkaasti myös silloin kun ei ehkä edes niin hereillä ollutkaan

Kesä näyttää tulevan tänne Ouluunkin ihan väkisin… ja sitä odotellessa Rasmus taitaa käväistä näyttelyreissulla bestiksensä Mirkan kanssa. Tuohon loppuun vielä muutama Annan ottama kuva..

Friidu

Friidu

Shaggy Toller`s Keehnu Dancing Zulu “Zuri” & Lauvstuas Bella Vie Contessa “Friidu”

Zuri & Friidu 12.4.2008

Rasmus oli lauantaina OKK:n järjestämissä epävirallisissa agilitykisoissa Virpiniemessä ja tulos oli varsin tyydyttävä. Rasmus osallistui Mirkan ohjaamana mölliluokkaan josta suoriutui upeasti nolla tuloksella! Hyvä Raipe ja Mirka!!! Ja nälkä kasvoi syödessä ja päätimme, että Rasmus osallistuu myös kilpailevien luokkaan joka olikin jo paljon haastavampi teknisesti ja mukana olivat kepitkin ja luokassa kisasi koirakkoja jotka kilpailevat kakkos- ja kolmosluokissa. Siitä tuloksena HYL, mutta kokonaisuudessaan rata oli varsin positiivinen kokemus ja antoi uskoa, että ehkä sitä ensimmäistä virallista starttia voisi alkaa hiljalleen jo suunnitella. Muuri oli sellainen este, että Rasmus katsoi parhaaksi juosta Mirkan mallia noudattaen ohi siitä mennen tullen ja palatessa, mutta puomilla olikin taas niiiin kova vetovoima, että sinne punaturkki sujahti aina kun siellä päin kävi pyörähtämässä Kontaktit tuntuvat olevan varsin mieluisia tälle veteraanialoittelijalle.

Friidu aloittaa tänään Matin kanssa Fiksu Pentu-kurssin Minnan koirakoululla. Saas nähdä kuinka kaksikon käy ja miten kouluttajan pinna joustaa, kun näille kahdelle kokemus on täysin uusi Pidetään peukkuja ja jäädään jännityksellä odottelemaan fiksuuntuuko kurssilla kumpikaan…

Rasmus kävi Rovaniemellä näyttelyissä upealla menestyksellä ilman kotiväkeä! Perheeseemme odotellaan lähiviikkoina vauvaa syntyväksi ja vointi on välillä mitä on, niin tällä kertaa näimme viisaimmaksi jäädä itse kotiin ja laittaa Rasmus luotettavissa käsissä matkaan. Satu (MH Veikeä-Violan omistaja) kyyditsi Rasmuksen viehättävässä naisseurassa Rovaniemelle Ounashalliin missä näyttelyt pidettiin. Rasmuksen agilityohjaaja Mirka huolehti sitten herran muusta päiväohjelmasta. Tollereita oli ilmoitettu parikymmentä ja rodun arvosteli Saija Juutilainen jolle Rasmus ei olekaan aiemmin esiintynyt. Rasmus olikin hienosti PU1 ja päivän päätteeksi myös ROP rusetti koristi Raipen repun reunaa. Ryhmäkehässä ei odotetustikaan Tarja Hovila Rasmusta noteerannut. Mäkiharjun kasvattiryhmä (jossa Rasmus ei ollut mukana) oli ROP ja BIS 4 isossa kehässä! Onnea MH:n ladyt Enni, Koda, Pipsa & Siiri!!!!

Henkilökohtaisena kokemuksena oli varsin jännittävää kotona istuskella ja odotella, että mitä tuleman pitää

Illalla Satu kyyditsi Rasmuksen turvallisesti kotiin huonosta kelistä huolimatta ja kotiin saapuikin hyvin väsynyt sankari joka oli välittömästi siirtynyt yläkertaan unille kotiuduttuaan. Itse vietinkin loppupääsiäisen “nautiskellen” Oys:n ilmapiiristä…

 Kiitos vielä kerran Satulle kyydityksestä, Mirkalle handlaamisesta ja herran viihdyttämisestä ja Sarille ihan vaan hienosta koirasta!!!!

Rasmus palkittiin kunniakirjalla Oulun Seudun Noutajakoirayhdistyksen toimesta “Oulun seudun 4. kaunein Nuusku 2007″!!! Paljon Onnea meijän Raipelle!!!

Kävin eilen kurkistelemassa kennel Mäkiharjun pentulaatikkoon ja sieltä löytyikin 5 kpl ihania (ja äänekkäitä niin kuin kunnon tollerin kuuluukin ) tollerin pentuja!!! Rosa oli silminnähden todella ylpeä äiti ja hoiteli pennut tarkasti. Näiden pentujen isä majaili meillä joulun aikana kolmisen viikkoa ja Nappe oli mitä ihastuttavin herrasmies!! Nyt jännityksellä odotellaan mitä noista pienistä ja pullevista muotoutuu ajan saatossa? Kiitos Sari jälleen mahdollisuudesta häiriköidä pentujen elämää ja aion tulla vielä toistekki!

Saimme myös kuvasatoa Friidun täysihoitoviikonlopulta ja hienoja otoksia ovatkin Kiitos Harri & Anna!

Yhteislaulua esittää Roni & Friidu.

Kaunis Friidu..

Väsynyt Fride korva nurinpäin…

Vähän väsy painaa tässäkin..

Friidua omimmillaan!! Uroksilta luulot pois

Friidu oli Oulun Tollerien kanssa noutotreeneissä oman pikkudummyn kanssa

Meillä on tänään juhlittu Remun kahdeksatta syntymäpäivää ja juhlat jatkuvat huomenissa, kun Friidukin kotiutuu. Niin se aika kääntyi veteraani-ikään Remulla… vaikka ihan varmasti siitä ei voi olla kauan, kun tämä pieni hurmuri saapui farmariauton perällä äitinsä saattelemana Ouluun uuteen kotiin. Toisaalta, kun Remua katsoo niin ymmärtää viimeistään silloin , että siitä taitaa kuitenkin olla vierähtänyt jo tovi jos toinenkin.

Kuinkas tätä juhla päivää on sitten vietetty? Aamulla herätys 4.45 ja tunnin päästä olimmekin jo ajamassa kohti Piteåta erittäin kurjassa säässä. Kävimme Rasmuksen kanssa kurkistamassa ryhmänäyttelyissä siellä, että josko Eeva Rautala olisi se joka katsoisi Rasmuksen ansaitsevan sen kolmannen Ruotsin sertin. Ei ollut..ei. Tuo kolmas Ruotsin serti alkaa jo tuntua “mission impossible” hommalta meille ja jälleen tänään päätin, että saa olla se serti meidän osalta Raipe sai kuitenkin ykkösen ja oli avoimessa kilpailuluokassa 3. Enkä lopulta edes tiedä saiko kukaan uroksista sitä sertiä… No ne näyttelyt oli pikaisesti osaltamme ohi ja lähdimmekin paluu matkalle. Ja jos nyt mietit, että mitä tekemistä on reilu 300km ajelulla suuntaansa ja synttärisankarilla joka ei voi näyttelyihin edes osallistua, niin on niillä ja paljonkin. Nimittäin tämä meidän Remuhan rakastaa autoilua ja etenkin, kun jostain syystä Ikean parkkipaikan jäätyä taakse oli peräkontiin tullut muuta tavaraa sen verran, että sankari ja “kehätähti” pääsivät takapenkille, niin johan alkoi Remuakin hymyilyttää Illalla herrat nautiskelivat juhlaillallisen!

Friidu on ollut kyläilemässä perjantaista lähtien ja saapuu huomenna kotiin Rinsenssaa onkin ollut jo kovasti meillä ikävä… Friidu lähti “sosiaalistumaan” Annalle, Harrille & Ronille (http://baanaweb.fi/harri.kapyla/roni/). Tälle vierailulle alkoi selvästi olla tarvetta, kun meille alkoi muodostua turhan tiivis kumppanuus Friidun kanssa, koska olemme viettäneet, vietämme ja tulemme viettämään vielä pitkän jakson 24h yhdessä aikaa. Rinsenssa alkoi käydä hieman valikoivaksi ihmisten suhteen ja tulimmekin siihen tulokseen, että nyt olisi hyvä katsella pari päivää muuta ympäristöä. Ensimmäinen ilta oli ollut hurjaa menoa painin merkeissä Roni saa hieman harjoitusta ennen kuin oma uusi pikku-velu saapuu. Lauantaina elämä oli ollut jo kuulemma rauhallisempaa.. Friidu oli päässyt mukaan Oulun tollerien noutotreeneihinkin ja tavannut siellä monta uutta punaturkkia! Friidu on varmasti tyytyväinen ja Roni osaa käsitellä Friidua hienosti. Kiitämmekin kauniisti Annaa & Harria etenkin, kun tarjositte Friidulle täysihoitoviikonlopun! Ja teidän omasta viikonlopun rentoutumisesta ja rauhoittumisesta tuskin taisi tulla yhtään mitään… Saitte varmasti Fridestä itsellenne uuden ystävän jolta ei suukkovarasto ensimmäisenä ehdy

Helmikuu on meidän kodossamme mennyt varsin rauhallisissa merkeissä..tai niin rauhallisissa kuin se tällä kokoonpanolla on ylipäätään mahdollista. Toki olemme viettäneet aikaa eläinlääkärimme tiloissa rutkasti ja olemme näin yrittäneet osaltamme kantaa vastuun, että toiminta siellä säilyy Lähinnä Remu on huolettanut alkukuusta niin, että siitä otettiin laajempi kirjo labrakokeita joista ei kuitenkaan löytynyt juuri mitään poikkeavaa ja antibioottikuuri aloitettiin ainoan löydöksen eli alkavan tulehduksen hoitoon. Tämä neuroottinen omistaja oli jo mielessään munuaisvaivaisen koiran omistaja ja kaikenlaisia muita pikku pelotteita ehdin jo kuvitella, mutta ilmeisesti pieni haava anturassa aiheutti tämän tulehduksen ellei aina ja iänkaikkisesti vaivanneet anaalirauhaset olleet asialla..jälleen. No aika näyttää oliko kyse tästä… Vaste hoidolle oli kyllä hyvä ellei jopa liiankin hyvä. Esiin kaivautui kaiken väsymyksen ja vetämättömyyden alta varsin riehakas tolleri joka ihan vetäisee muutamat “hulluttelu rallitkin” metsälenkeillä päivittäin. Näitä huumorihetkiä ei olekaan aikoihin hänellä nähty. Myös vanha tuttumme “poliisi/kyylä” on nostanut päätään ja entisellä intesiteetillä kontrolloidaan muiden tekemisiä ja olemisia…siis koskien muita koiria ja naapurustoa Iki-ihana Remumme

Teki Remu pienen pienen hakualue harjoituksenkin dummyilla erään päivän piristykseksi. Kysymyksessä on TODELLA pieni alue joka koostuu nykyisin tasan kahdesta dummysta ja niistäkin meinaa toinen olla aina liikaa. Kysymys ei ole kuitenkaan puutteellisesta innokkuudesta vaan ihan päin vastaisesta asiasta. Kaverilla on intoa niin, että ajatustoiminta jää lähtöalueelle Ensimmäinen dummy löytyy usein kohtuullisen vaivattomasti, mutta sitten alkaa “hurja” etsiminen ympäri aluetta jota ehkä parhaiten kuvaisi ajatus loikkivasta lampaasta joka juoksee hurjasti ympyrää… Tehot eivät vähene vaikka aikaa kuluisikin ja kierrokset ovat sen verran korkealla, että ei taida Remu isommin nenäänsä malttaa käyttää ja mihin lie katsekin on suunnattu, kun saattaa juosta useita kertoja dummyn vierestä. Tässä kysytäänkin ohjaajalta ja mahdolliselta yleisöltä kovaa pokerinaamaa jotta ei repeä ihan nauruksi ja kun toinen kuitenkin omasta mielestä tekee tosissaan töitä! Tällainen piirre on tullut tässä parin vuoden sisällä iän myötä ja nuorempana Remppa suoritti hakualueet ihan mukavasti. Mutta ei tämä elämäämme haittaa lainkaan ja Remu saa tehdä hommansa omalla tavallaan… tavoitteet ovat olleet ja menneet jos niitä koskaan olikaan. Pääasia, että Remulla on mukavaa!

Rasmus sairasti alkukuusta korvatulehduksen pitkästä aikaa. Aikaa oli kulunut edellisestä jo niin, että oli hoitokäytäntökin näyttänyt muuttuvan. Muuten Raipella vaikuttaisi olevan asiat kunnossa. Hän starttasi ensimmäisissä epävirallisissa agility kilpailuissakin Mirkan kanssa ja vaikka tulos olikin HYL niin kokonaisuus oli kuitenkin paljon parempi kuin tulos antaa ymmärtää.  Ja positiivisella mielellä mennään eteenpäin ja eiköhän se virallinenkin startti vielä tule Yhdet Ruotsin ryhmänäyttelyt olisivat Rasmuksella vielä edessä maaliskuun puolella. Normaalit arkipäivät kuuluukin Rasmuksella Friidun riepoteltavana ja Fride osaa kyllä ottaa kaiken ilon irti

Friidu on sitten viimein pudotellut kulmureitaan poissa ja uudet entisiä hienommat tekevät jo tuloaan. Hän kasvaa tällä hetkellä varsin tasaisesti ja näyttäisi, että turkin vähyys ei koidu hänen ongelmaksi tulevaisuudessa Perustottelevaisuutta olemme harjoitelleet ja dummyn kuljetusta. Innokas keppikuski hän on. Remmikävelyillä Friidulla on aina joku tikku tai käpy suussa jota ylpeänä häntää heilutellen kantaa ja tämä toiminta tahtoo viedä kaiken keskittymisen niin, että ne tarpeet usein unohtuu tehdä ihan kokonaan. ;) Huomasimme tuossa yksi kaunis päivä, että näyttäisi olevan tarvetta viedä Friidua enemmän kylään ja vieraisiin ympäristöihin, koska nyt se lähinnä viettää päivät ja yöt tiiviisti minun seurassa, kun jouduin jäämään töistä odotettua aiemmin poissa sairaslomalle. Omaankin nykyisin yhden erityisen uskollisen pienen ystävän jonka mielestä meidän kuuluu joka hetki olla vähintään näköyhteydessä ;)  “Ongelma” tuli esille, kun serkkuni talutti Friidua kävelyllä ja kun Friidu huomasi, että narun päässä en ollutkaan minä, niin se ei tuntunut sille sopivan lainkaan…  Tällä viikolla Friidua on sitten viety kyläilemään jossa suurta ihmetyksen aihetta aiheutti vaatekaapin peiliovet josta näkyvälle koiralle piti käydä tasaisin väliajoin pitämässä kuria Friidu oli mukana myös agilitykisoissa jossa toisten koirien kova haukkuminen alkuun jännitti kovasti, mutta kun Friidu tottui ympäristöön, niin eihän se olis varmaan kotiin lähtenytkään, kun siellä oli niiiiin monta mukavaa kaveria Vaikka nuo uudet asiat usein alkuun kovasti jännittävätkin, niin olen kovasti tyytyväinen siitä, että Friidu ei mene niissä tilanteissa lukkoon/lamaannu vaan suhtautuu kaikesta huolimatta positiivisella mielellä ja ei jää “hautomaan” asiaa tilanteen jälkeen. Myös hevostallilla kävimme tiistaina ja se oli taas ihan uusi maailma Friidulle hajuineen ja hevosineen. Uskalsi nuuskiakin Ginan turpaa sylissäni ollessaan eikä osoittanut minkäälaista aggressiota ainakaan hevosia kohtaan. Hieman kyllä uskalsi haukahdella, kun Pia ratsasti maneesin toisessa päässä riittävän kaukana Kokonaisuudessaan kiitettävä suoritus Friidukin kävi eläinlääkärillä jossa otimme verinäytteen Hannes Lohen tutkimukseen. Se EI ollut lainkaan mukavaa neidin mielestä ja kaikkensa teki, että tilanne olisi päättynyt nopeasti. Friidu kiljui niin, että työsuojelullinen melutaso ylittyi eläinlääkärillämme avustajineen ihan varmasti Ja kun lattialle pääsi, niin elämä oli taas mallillaan ja yhtään ei ollut enään paha mieli

Siinäpä ne kuulumiset olivatkin… Meillä koirat saavat sattuneesta syystä elää siinä määrin luxus aikaa, että pääsevät joka päivä kunnon lenkille irti metsässä. Se onkin aina yhtä mukavaa Ja eipä ole valittamísta itselläkään, kun saa auringon lämmittäessä käveleskellä lumisessa metsässä ja pakkasasteitakaan vain muutama…parasta aikaa vuodesta tämä on ja nyt vielä hieman etuajassa. Kyllä nämä aina työolot voittaa!!! Terveisiä vaan työkavereille